antäte

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä antun (sivulauseessa; päälauseessa täte an)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä antun (sivulauseessa; päälauseessa täte an)