antuen

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin monikon 1. persoonan muoto verbistä antun (sivulauseessa; päälauseessa tuen an)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä antun (sivulauseessa; päälauseessa tuen an)