anvertraute

Saksa

Verbi

anvertraute

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä anvertrauen (sivulauseessa; päälauseessa vertraute an)
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä anvertrauen (sivulauseessa; päälauseessa vertraute an)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä anvertrauen (sivulauseessa; päälauseessa vertraute an)
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä anvertrauen (sivulauseessa; päälauseessa vertraute an)
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta anvertraut (joka on partisiipin perfekti sanasta anvertrauen)