anzweifle

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä anzweifeln (sivulauseessa; päälauseessa zweifle an)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä anzweifeln (sivulauseessa; päälauseessa zweifle an)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä anzweifeln (sivulauseessa; päälauseessa zweifle an)