approbatur
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- eräs akateeminen arvosana, alin hyväksytty arvosana ylioppilaskirjoituksissa ja akateemisissa opinnoissa
- yliopistossa jonkin aineen perusopinnot
- valtiotieteen approbaturin opintokokonaisuuteen kuuluvat kurssit
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑpproˌbɑːt̪ːur/
- tavutus: app‧ro‧ba‧tur
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | approbatur | approbaturit |
genetiivi | approbaturin | approbaturien approbatureiden approbatureitten |
partitiivi | approbaturia | approbatureita approbatureja |
akkusatiivi | approbatur; approbaturin |
approbaturit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | approbaturissa | approbatureissa |
elatiivi | approbaturista | approbatureista |
illatiivi | approbaturiin | approbatureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | approbaturilla | approbatureilla |
ablatiivi | approbaturilta | approbatureilta |
allatiivi | approbaturille | approbatureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | approbaturina | approbatureina |
translatiivi | approbaturiksi | approbatureiksi |
abessiivi | approbaturitta | approbatureitta |
instruktiivi | – | approbaturein |
komitatiivi | – | approbatureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | approbaturi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
- latinaa: (hänet) hyväksytään, hyväksyttävä, hyväksytty. Alkuperä latinan approbo ('hyväksyn'), sanoista ad (“johonkin, jotakin kohti”) + probō (“testata, tutkia, hyväksyä”).
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
approbatur-arvosana, approbaturtentti
Aiheesta muualla muokkaa
- approbatur Kielitoimiston sanakirjassa
Latina muokkaa
Verbi muokkaa
approbātur
- (taivutusmuoto) passiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä approbō
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6