Suomi muokkaa

 
Arpeggio vasemmalla aaltoviivalla merkittynä. Oikealla vastaava.

Substantiivi muokkaa

arpeggio (3)

  1. (musiikki) soittotekniikka, jossa soinnun sävelet soitetaan peräjälkeen (yleensä matalimmasta korkeimpaan) jättäen ne soimaan. Merkitään pystysuoralla aaltoviivalla

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi arpeggio arpeggiot
genetiivi arpeggion arpeggiojen
partitiivi arpeggioa arpeggioja
akkusatiivi arpeggio;
arpeggion
arpeggiot
sisäpaikallissijat
inessiivi arpeggiossa arpeggioissa
elatiivi arpeggiosta arpeggioista
illatiivi arpeggioon arpeggioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi arpeggiolla arpeggioilla
ablatiivi arpeggiolta arpeggioilta
allatiivi arpeggiolle arpeggioille
muut sijamuodot
essiivi arpeggiona arpeggioina
translatiivi arpeggioksi arpeggioiksi
abessiivi arpeggiotta arpeggioitta
instruktiivi arpeggioin
komitatiivi arpeggioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo arpeggio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

italian sanasta arpeggio ’harpun lailla’[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

arpeggio (monikko arpeggios tai arpeggi)

  1. arpeggio

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

arpeggio m. (monikko arpeggi[luo])

  1.  arpeggio

Viitteet muokkaa

  1. Musiikin tietokirja. Toimittaneet Toivo Haapanen, Taneli Kuusisto, L. Arvi P. Poijärvi ja Veikko Helasvuo. Helsinki: Otava, 1956.