asenne
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- eettisiin arvoihin tai sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen perustuva myönteinen tai kielteinen suhtautumistapa, ohje, kuvaus tai neuvo, kuinka toimia tavoitteen saavuttamiseksi
- tiedollinen asenne, esteettinen asenne, eettinen asenne. Hänellä on positiivinen asenne.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑsenːeˣ/
- tavutus: a‧sen‧ne
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | asenne | asenteet |
| genetiivi | asenteen | asenteiden asenteitten |
| partitiivi | asennetta | asenteita |
| akkusatiivi | asenne; asenteen |
asenteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | asenteessa | asenteissa |
| elatiivi | asenteesta | asenteista |
| illatiivi | asenteeseen | asenteisiin asenteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | asenteella | asenteilla |
| ablatiivi | asenteelta | asenteilta |
| allatiivi | asenteelle | asenteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | asenteena | asenteina |
| translatiivi | asenteeksi | asenteiksi |
| abessiivi | asenteetta | asenteitta |
| instruktiivi | – | asentein |
| komitatiivi | – | asenteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | asentee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
asennet- | |
Etymologia muokkaa
Mahdollisesti johdos asento-sanasta. Yleiskielessä sana mainitaan ensi kerran Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.[2]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: asenteellinen
- verbit: asennoida
Yhdyssanat muokkaa
asenneilmapiiri, asenneilmasto, asennekasvatus, asennemittaus, asennevamma, asenteenmuutos, elämänasenne, ennakkoasenne, normaaliasenne, oppositioasenne, perusasenne, puolustusasenne, rooliasenne, taisteluasenne, tutkijanasenne
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-J
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.