SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

asenne (48-J)[1]

  1. eettisiin arvoihin tai sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen perustuva myönteinen tai kielteinen suhtautumistapa, ohje, kuvaus tai neuvo, kuinka toimia tavoitteen saavuttamiseksi
    tiedollinen asenne, esteettinen asenne, eettinen asenne. Hänellä on positiivinen asenne.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑsenneˣ/
  • tavutus: a‧sen‧ne

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asenne asenteet
genetiivi asenteen asenteiden
asenteitten
partitiivi asennetta asenteita
akkusatiivi asenne;
asenteen
asenteet
sisäpaikallissijat
inessiivi asenteessa asenteissa
elatiivi asenteesta asenteista
illatiivi asenteeseen asenteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi asenteella asenteilla
ablatiivi asenteelta asenteilta
allatiivi asenteelle asenteille
muut sijamuodot
essiivi asenteena asenteina
translatiivi asenteeksi asenteiksi
abessiivi asenteetta asenteitta
instruktiivi asentein
komitatiivi asenteine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Mahdollisesti johdos asento-sanasta. Yleiskielessä sana mainitaan ensi kerran Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

asenneilmapiiri, asenneilmasto, asennekasvatus, asennemittaus, asennevamma, asenteenmuutos, elämänasenne, ennakkoasenne, normaaliasenne, oppositioasenne, perusasenne, puolustusasenne, rooliasenne, taisteluasenne, tutkijanasenne

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • asenne Kielitoimiston sanakirjassa
  • asenne Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-J
  2. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.