asentopaikka

Suomi

Substantiivi

asentopaikka

1. (murteellinen, Kainuu, Lappi) oleskelupaikka, majailupaikka, asuinpaikka

   Rantalepikossa oli suojaisa asentopaikka.

   Perinteisesti kalamiehet pitivät asentopaikkaansa poukamassa ja yöpyivät siellä tulilla.

   Matti valitsi asentopaikkansa metsästä lammen rannalta ja veisteli sinne saunan, johon he muuttaisivat ensi kesänä Maijan kanssa.

Etymologia

yhdyssana sanoista asento ja paikka

Liittyvät sanat

Synonyymit

• asento