Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

asiointi (5-J)[1]

  1. se, että asioidaan; asioiden hoitaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑsiˌoi̯nt̪i/
  • tavutus: a‧si‧oin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asiointi asioinnit
genetiivi asioinnin asiointien
(asiointein)
partitiivi asiointia asiointeja
akkusatiivi asiointi;
asioinnin
asioinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi asioinnissa asioinneissa
elatiivi asioinnista asioinneista
illatiivi asiointiin asiointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi asioinnilla asioinneilla
ablatiivi asioinnilta asioinneilta
allatiivi asioinnille asioinneille
muut sijamuodot
essiivi asiointina asiointeina
translatiivi asioinniksi asioinneiksi
abessiivi asioinnitta asioinneitta
instruktiivi asioinnein
komitatiivi asiointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo asioinni-
vahva vartalo asiointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-J