auferlegt

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä auferlegen (sivulauseessa; päälauseessa erlegt auf)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä auferlegen (sivulauseessa; päälauseessa erlegt auf)
  3. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä auferlegen