auffange
Saksa
muokkaaVerbi
muokkaaauffange
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä auffangen (sivulauseessa; päälauseessa fange auf)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä auffangen (sivulauseessa; päälauseessa fange auf)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä auffangen (sivulauseessa; päälauseessa fange auf)