auffasse

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä auffassen (sivulauseessa; päälauseessa fasse auf)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä auffassen (sivulauseessa; päälauseessa fasse auf)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä auffassen (sivulauseessa; päälauseessa fasse auf)