aukile
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaaukile (48)
- (anatomia) nuoren yksilön kallon vielä luutumaton kohta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑu̯kileˣ/
- tavutus: au‧ki‧le
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aukile | aukileet |
| genetiivi | aukileen | aukileiden aukileitten |
| partitiivi | aukiletta | aukileita |
| akkusatiivi | aukile; aukileen |
aukileet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aukileessa | aukileissa |
| elatiivi | aukileesta | aukileista |
| illatiivi | aukileeseen | aukileisiin aukileihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aukileella | aukileilla |
| ablatiivi | aukileelta | aukileilta |
| allatiivi | aukileelle | aukileille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aukileena | aukileina |
| translatiivi | aukileeksi | aukileiksi |
| abessiivi | aukileetta | aukileitta |
| instruktiivi | – | aukilein |
| komitatiivi | – | aukileine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aukilee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aukilet- | |
Käännökset
muokkaa1. nuoren yksilön kallon vielä luutumaton kohta
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- aukile Kielitoimiston sanakirjassa