Wikipedia
Katso artikkeli Aukile Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Aukile

Substantiivi muokkaa

aukile (48)

  1. (anatomia) nuoren yksilön kallon vielä luutumaton kohta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑu̯kileˣ/
  • tavutus: au‧ki‧le

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aukile aukileet
genetiivi aukileen aukileiden
aukileitten
partitiivi aukiletta aukileita
akkusatiivi aukile;
aukileen
aukileet
sisäpaikallissijat
inessiivi aukileessa aukileissa
elatiivi aukileesta aukileista
illatiivi aukileeseen aukileisiin
aukileihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aukileella aukileilla
ablatiivi aukileelta aukileilta
allatiivi aukileelle aukileille
muut sijamuodot
essiivi aukileena aukileina
translatiivi aukileeksi aukileiksi
abessiivi aukileetta aukileitta
instruktiivi aukilein
komitatiivi aukileine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aukilee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
aukilet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

etuaukile, isoaukile, lakiaukile, pikkuaukile, taka-aukile

Aiheesta muualla muokkaa

  • aukile Kielitoimiston sanakirjassa