Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

aukoa (52-D) (taivutus[luo])

  1. avata toistuvasti tai välinpitämättömästi
    Postinjakaja aukoi ainakin 200 kirjettä ja pakettia ja varasti sisällöt.
    Poikanen näytti nälkäiseltä sillä se aukoi kitaansa jatkuvasti.
  2. (slangia) herjata, loukata, lyhentymä sanonnasta aukoa päätään
    Vastaan tullut räkänokka alkoi aukoa jotain.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑu̯koɑˣ/
  • tavutus: au‧ko‧a

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • aukoa Kielitoimiston sanakirjassa