aukoa

Suomi

Verbi

aukoa (52-D) (taivutus[luo])

1. avata toistuvasti tai välinpitämättömästi

   Postinjakaja aukoi ainakin 200 kirjettä ja pakettia ja varasti sisällöt.

   Poikanen näytti nälkäiseltä sillä se aukoi kitaansa jatkuvasti.

2. (slangia) herjata, loukata, lyhentymä sanonnasta aukoa päätään

   Vastaan tullut räkänokka alkoi aukoa jotain.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑu̯koɑˣ/
• tavutus: au‧ko‧a

Käännökset

1. avata toistuvasti tai välinpitämättömästi

ido: apertadar

Aiheesta muualla

• aukoa Kielitoimiston sanakirjassa