Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

ausstürben

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä aussterben (sivulauseessa; päälauseessa stürben aus)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä aussterben (sivulauseessa; päälauseessa stürben aus)