aussterbe

Saksa

Verbi

aussterbe

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä aussterben (sivulauseessa; päälauseessa sterbe aus)
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä aussterben (sivulauseessa; päälauseessa sterbe aus)
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä aussterben (sivulauseessa; päälauseessa sterbe aus)