banalisoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaabanalisoiminen (38)
- teonnimi verbistä banalisoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | banalisoiminen | banalisoimiset |
genetiivi | banalisoimisen | banalisoimisten banalisoimisien |
partitiivi | banalisoimista | banalisoimisia |
akkusatiivi | banalisoiminen; banalisoimisen |
banalisoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | banalisoimisessa | banalisoimisissa |
elatiivi | banalisoimisesta | banalisoimisista |
illatiivi | banalisoimiseen | banalisoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | banalisoimisella | banalisoimisilla |
ablatiivi | banalisoimiselta | banalisoimisilta |
allatiivi | banalisoimiselle | banalisoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | banalisoimisena (banalisoimisna) |
banalisoimisina |
translatiivi | banalisoimiseksi | banalisoimisiksi |
abessiivi | banalisoimisetta | banalisoimisitta |
instruktiivi | – | banalisoimisin |
komitatiivi | – | banalisoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | banalisoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
banalisoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi banalisoida + johdin -minen