bangen

Ruotsi

Substantiivi

bangen

1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta bang

Saksa

Adjektiivi

bangen

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta bange
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta bange
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta bange
4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta bange
5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta bange
6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta bange
7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta bange
8. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta bange
9. (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta bange

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	bangst
ind. prees. y. 3. p.	bangt
ind. imperf. y. 3. p.	bangte
part. perf.	gebangt
apuverbi	haben

bangen

1. um (a) bangen olla peloissaan jkn/jnk puolesta (ilman, että pystyisi tekemään mitään)