barbaari
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
barbaari (6)
- antiikin aikana henkilö, joka ei ollut kreikkalainen, roomalainen tai kristitty
- brutaalisti, julmasti tai raakalaismaisesti käyttäytyvä henkilö
- fantasiafiktiossa esiintyvä laji tai rotu, jonka edustajat ovat lihaksikkaita, sivistymättömiä ja väkivaltaisia
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈbɑrbɑːri/
- tavutus: bar‧baa‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | barbaari | barbaarit |
genetiivi | barbaarin | barbaarien barbaareiden barbaareitten |
partitiivi | barbaaria | barbaareita barbaareja |
akkusatiivi | barbaari; barbaarin |
barbaarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | barbaarissa | barbaareissa |
elatiivi | barbaarista | barbaareista |
illatiivi | barbaariin | barbaareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | barbaarilla | barbaareilla |
ablatiivi | barbaarilta | barbaareilta |
allatiivi | barbaarille | barbaareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | barbaarina | barbaareina |
translatiivi | barbaariksi | barbaareiksi |
abessiivi | barbaaritta | barbaareitta |
instruktiivi | – | barbaarein |
komitatiivi | – | barbaareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | barbaari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
ruotsin tai muinaisruotsin barbar, barbare tai saksan Barbar < muinaiskreikkalaisesta pilkkanimityksestä βάρβαρος (bárbaros), joka kuvasi kreikkalaisten mielestä heidän naapurikansojensa puhetta, toisin sanoen muita kieliä kuin kreikkaa puhuvia kansoja.[1] Toisin kuin joskus esitetään, sana barbaari ei siis ole johdos latinan sanasta barba = parta.
Käännökset muokkaa
1. antiikin aikana henkilö, joka ei ollut kreikkalainen, roomalainen tai kristitty
|
3. fantasiafiktiossa esiintyvä laji tai rotu
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: barbaarimainen
Aiheesta muualla muokkaa
- barbaari Kielitoimiston sanakirjassa