bedinge

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bedingen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bedingen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä bedingen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä bedingen