bedingt

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä bedingen (’aiheuttaa’)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä bedingen (’aiheuttaa’)
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä bedingen (’aiheuttaa’)
  4. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä bedingen (’aiheuttaa’)

bedingt

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä bedingen (’vaatia’)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä bedingen (’vaatia’)
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä bedingen (’vaatia’)