beeile

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beeilen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beeilen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beeilen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä beeilen