beeilte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beeilen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beeilen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beeilen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beeilen