beeilten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä beeilen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä beeilen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä beeilen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä beeilen