beendete

Saksa

Verbi

beendete

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beenden
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beenden
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beenden
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beenden
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)