beendeten

Saksa

Verbi

beendeten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä beenden
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä beenden
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä beenden
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä beenden
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta beendet (joka on partisiipin perfekti sanasta beenden)