befalle

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä befallen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä befallen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä befallen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä befallen