behüteten

Saksa

Verbi

behüteten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä behüten
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä behüten
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä behüten
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä behüten
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta behütet (joka on partisiipin perfekti sanasta behüten)