behelfe

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä behelfen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä behelfen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä behelfen