bemängle

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bemängeln
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bemängeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä bemängeln
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä bemängeln