beraubte

Saksa

Verbi

beraubte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä berauben
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä berauben
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä berauben
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä berauben
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)