beraubten

Saksa

Verbi

beraubten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä berauben
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä berauben
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä berauben
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä berauben
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta beraubt (joka on partisiipin perfekti sanasta berauben)