beruhige

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beruhigen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beruhigen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beruhigen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä beruhigen