beruhigte

Saksa

Verbi

beruhigte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beruhigen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beruhigen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beruhigen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beruhigen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta beruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beruhigen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta beruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beruhigen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta beruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beruhigen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta beruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beruhigen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta beruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beruhigen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta beruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beruhigen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta beruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beruhigen)