bestrafe

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bestrafen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bestrafen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä bestrafen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä bestrafen