bestreite

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bestreiten
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bestreiten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä bestreiten
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä bestreiten