betäube

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä betäuben
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä betäuben
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä betäuben
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä betäuben