betrinke

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä betrinken
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä betrinken
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä betrinken
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä betrinken