beuge

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beugen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beugen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beugen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä beugen