beunruhige

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beunruhigen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beunruhigen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beunruhigen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä beunruhigen