beunruhigte

Saksa

Verbi

beunruhigte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beunruhigen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beunruhigen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä beunruhigen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä beunruhigen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta beunruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beunruhigen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta beunruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beunruhigen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta beunruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beunruhigen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta beunruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beunruhigen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta beunruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beunruhigen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta beunruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beunruhigen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta beunruhigt (joka on partisiipin perfekti sanasta beunruhigen)