bewaffne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bewaffnen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä bewaffnen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä bewaffnen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä bewaffnen