bewogen

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä bewegen (’taivutella (tekemään jotakin)’)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä bewegen (’taivutella (tekemään jotakin)’)
  3. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä bewegen (’taivutella (tekemään jotakin)’)