Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

binomi (5)

Katso artikkeli Binomi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. kaksiterminen polynomi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈbinomi/
  • tavutus: bi‧no‧mi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi binomi binomit
genetiivi binomin binomien
(binomein)
partitiivi binomia binomeja
akkusatiivi binomi;
binomin
binomit
sisäpaikallissijat
inessiivi binomissa binomeissa
elatiivi binomista binomeista
illatiivi binomiin binomeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi binomilla binomeilla
ablatiivi binomilta binomeilta
allatiivi binomille binomeille
muut sijamuodot
essiivi binomina binomeina
translatiivi binomiksi binomeiksi
abessiivi binomitta binomeitta
instruktiivi binomein
komitatiivi binomeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo binomi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yläkäsitteet muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

binomijakauma, binomikaava, binomikerroin, binomilause, binomiyhtälö

Aiheesta muualla muokkaa

  • binomi Kielitoimiston sanakirjassa