blendete

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä blenden
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä blenden
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä blenden
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä blenden