boogaloo

Englanti

Substantiivi

boogaloo

1. 1960-luvulla Yhdysvalloissa suosioon noussut latinalaisamerikkalainen tanssi; tätä edustava kappale
2. (nettislangia) hypoteettinen sisällissota Yhdysvalloissa joko hallitusta vastaan tai eri etnisten ryhmien välillä

Etymologia

• espanjan bugalú, englantiin alkuvuodesta 1966
• uudempi merkitys on omaksuttu vuoden 1984 elokuvasta en:Breakin' 2: Electric Boogaloo. Sitä on käytetty monessa yhteydessä naurettavana nimenä jatko-osalle, tässä tapauksessa Yhdysvaltain sisällissodalle.