brenne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä brennen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä brennen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä brennen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä brennen