brotschning

Ruotsi

Substantiivi

brotschning yl. (2) (yks. määr. brotschningen[luo], mon. epämäär. brotschningar[luo], mon. määr. brotschningarna[luo])

1. aventaminen

Etymologia

• verbistä brotscha (’aventaa’) ja substantiivijohtimesta -ning