brutzelten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä brutzeln
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä brutzeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä brutzeln
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä brutzeln