brutzle

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä brutzeln
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä brutzeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä brutzeln
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä brutzeln